Eduskunta- ja persidentinvaalijulisteita kuuluu aina haukkua. Joka kerta aamutelevisioihin, makasiiniohjelmiin, uutisiin ja nyttemmin monenkirjaviin verkkojulkaisuihin marssitetaan asiantuntijoita ja julkkiksia kertomaan miten siivotonta jälkeä julisteet ovat.
Julisteiden ja tapahtuman lyhyen elinkaaren vuoksi niihin kai on viisastakin panostaa eri tavalla, kuin esim. liikeyrityksen imagon pitkäjänteiseen kehittämiseen. Onhan seuraavissa vaaleissa jo teemat ja ilme ihan toinen?
Pitää liittyä joukkoon: 2011 eduskuntavaaleissa on harmittanut tunnistettavuuden ja historiallisten kytkentöjen hylkääminen ajan trendien kustannuksella.
Ylipäänsä tuntuu siltä, että visuaalinen kieli ja merkit yhdistyvät huonosti viestiin. Ajan trendejä kunnioitetaan myös siinä, että teoksista puuttuu —joko tarkoituksella tai tyhmyyttään— ammattilaisen kädenjälki tai laatu.
Eniten ihmetystä herättää kokoomuksen kampanja. (Hyvä mainota jääkin mieleen, eikö vain? Tony Halmettakin moni varmasti äänesti koska se oli niin ärsyttävä, oli jäänyt mieleen).
Liikennemerkit voivat olla ylätasolla ihan hyvä metafora. Visuaalisesti useat julisteista ovat kestämättömiä. Silmä ei johdatu kuvaan vaan jää umpikujaan. Viesti etenee ristiriitaisesti eikä korostetut nuolet pelasta sitä (näidenhän pitäisi antaa mielikuva suunnasta jo ilman tekstiä, ja nuolet sitten vasta höysteenä).
Mukaan on ängetty käsitämätön lintu.
Logo on sotkettu ihme roskalla, joka ei liity mitenkään edellisiin – ainakaan visuaalisesti. (Temattisesti onneksi moneen kohtaan ängetään nuolia).
Selityksiä kummallisuuksille keksin kaksi.
Ajan hengen mukainen ja hyvään ammattimaiseen suoritukseenkin kuuluva negatiivinen tila on onnistuttu myymään kamppisten ostajalle. Sanoista ja negatilasta sekä montaasitoteutuksista tuleekin mieleen neuvostoliittolainen julistetaide. Tämä olisi ihan fiksu veto kun SDP on idioottimaisesti rykäissyt copyright-merkin iskulauseidensa perään. (Jos tämä on se viesti niin sen pitäisi olla vähän selvemmin esillä, jos ei niin miksi vaivautua noiden kärpäsenkakkojen kanssa?).
Itänaapurin julistetaide eroaa Kokoomuksen kamppisjulisteita punaisen värinsä lisäksi siinä, että se on visuaalisesti taitavaa ja toimivaa. Suunnat, rytmi, ja kytkentä viestiin on onnistuttu esittämään mieleenpainuvasti ja ilman liiallisia kikkoja.
Toinen selitys voi olla yritys koittaa saada aikaiseksi puolueelle vähemmän keskiluokkainen mielikuva.
Hesburger on parjatullakin mainonnallaan selvästi erottunut kilpailevasta pikaruokaketjusta. Hesburger on myös ollut ainakin vuosituhannen alussa ainoa voittoa tekevä hampurilaisravintolaketju Suomessa.
Hesen mainonta on tehnyt selvää pesäeroa kilpailijan keskiluokkaiseen tunnelmaan. Hesen tunnelma on muutenkin ennemmin lähiömeininkiä (vai voitko kuvitella McDonaldsin ABC-aseman yhteydessä? Ainakin Turussa McDonalds on Shell-huoltoaseman kyljessä).
Lopullinen vaikutelma on kuitenkin hieman taitamaton ositaja, jolle on esitelty luonnoksia: "eikös meidän kamppis voisi olla näitä kaikkia".
Onneksi vaalit ovat kiinostaneet suomalaisia ja mediaa tällä kertaa ihan Nelosen viihteelliseksi puolueseittelyksi ja haastatteluksi asti. Vaalimainontaan käytettyä rahaa voikin median nosteessa vähentää kunnes löytyy uusia porsaanreikiä rahoituksen keräämiseksi.
(Tukea voisi antaa vaikka tekstiviestillä 10 € / viesti, täysin anonyymisti. Sitten nuorisojärjestöllä vain joku nakuttamaan tuhat tekstiviestiä).
